maanantai 19. tammikuuta 2015

Heavy Is The Heart When The World Keeps Growing Colder

OUTSIDE - HOLLYWOOD UNDEAD

Heiips, piiitkästä aikaa. Aattelin nyt tänne kirjottaa taas yhen "avautumisen" ku inspiraatio iski ask.fm:ää lukiessani (kyllä, on siinä paikassa jotakin hyvää...)

Selailin siis ask.fm:ää ja törmäsin siellä erään tyypin askiin ja hän oli siellä todennut, että mielenterveydensairauksista täytyy saada ja pitääkin puhua avoimesti ilman, että tulee leimatuksi "huomiohuoraksi" tai "mielisairaaksi". No, kun kerran itse pystyn samaistumaan tähän niin kirjoitanpa nyt sitten tänne oma näkemykseni.

Kun jollain todetaan syöpä tai leukemia tai mitä näitä mahdollisesti kuolemaan johtavia ns. fyysisiä sairauksia nyt onkaan, niin yleensä perhe, sukulaiset ja ystävät alkaa pelkäämään. Että kuinka paljon sitä elinaikaa nyt sitten onkaan, puol vuotta, vuosi vai muutama vuosi? On leffoja ja kirjoja nuorista syöpäpotilaista ja kyyneleet valuu ku lopputekstit pyörii tai kun sulkee kirjan. Kyllä, onhan se koskettavaa ja traagista mutta entäs sitten kun kyseessä on mielenterveyden sairaus? Sitten se onkin vain pelottavaa eikä enää niin surullista.
  Masennus, syömishäiriöt, skitsofrenia, psykoosi, persoonallisuushäiriöt... Kaikki nää on sairauksia siinä missä syöpäkin mutta eri muodossa ja monelta tuppaa useimmiten unohtumaan se. Kaikki nää psyykkiset sairaudet voi tappaa. Hetkenä minä hyvänsä. Huomenna, viikon päästä tai kuukauden sisällä. Sitä ei tiedä, millon se tila yksinkertasesti käy niin sietämättömäksi, että se tappaa.

My favorite quote

Mua on haukuttu hulluksi ja mielisairaaksi monta kertaa ja mun on annettu ymmärtää, et jotenki oon valinnu ittelleni nää ongelmat. Siinä ihmiset tekee helvetinmoisen virheen.
  Kellekään mielenterveydenhäiriöistä kärsivälle ei ikinä koskaan saa sanoa, että "sä oon aiheuttanu noi ongelmas, sä haluut olla tommonen". Kukaan ei halua olla masentunut, kukaan ei halua olla psykoottinen. Joskus sä vaan joudut liian syvälle siihen helvettiin missä oot etkä pääse pois mut sitä ei koskaan pidä hävetä. Koskaan ei saa antaa sellaselle ihmiselle mielikuvaa, että sen pitäis jotenki hävetä itteään.
  Jos ihmisellä on masennusta tai psykoosia tai mitä ikinä, niin sillä on täysoikeus saada puhua siitä avoimesti ilman, et muut tulee aukoo päätä ja heittää paskaa niskaan. Ja se joka tässä vaiheessa ajattelee että "no mutku mielisairaat käyttäytyy niin pelottavasti oikeest ne on aggressiivisii ja riehuu ja tappaa muita omg" niin ole hyvä ja painu lukemaan kirjoja ja koita tajuta, että se ihminen kärsii siitä itsekin jollain tapaa. Mutta just tollasten älykääpiöiden kommentit siitä kuinka "ne on vaan niin sairaita ja noloi ja ne tekee vaan väärii asioita" on yks syy miksei usein mielenterveydenhäiriöiset näytä ulospäin omaa kärsimystään tai puhu niistä. Joten nyt helvetti vieköön antakaa "hullujen" ihmisten olla avoimesti mitä ne on ja pitäkää turpanne kii jos ei oo järkevää sanottavaa.

Kiva kiitos hei.

(teothan on sitten asia erikseen et täs puhuin vaan et pitää saada olla rauhassa se kuka on)


tiistai 10. kesäkuuta 2014

I Love You, I'm Not Gonna Crack

Lithium - Nirvana













Sateensuojaaaaa







Klikkaa tästä nähdäksesi pari erittäin onnistunutta otosta!
Click here to see some great photos!


tiistai 29. huhtikuuta 2014

We Are The Nobodies


This picture was made for a competition that we had at our school two weeks ago. Me and two of my friends took a part in it as a group. Together we took three different pictures that had the same subject and theme. With the picture there had to be an explanation. The subject was "things from new point of view" and the theme was "a crime and the punishment". This is what came out of my head:

"When a young person turns a normal school day into a huge tragedy by shooting people, it really makes people think. Mostly the innocent ones don’t know anything about the perpetrators except that they’re ”freaking insane”. They think these “monsters” can’t feel anything at all. But what if they can? Look at things from their point of view. What if all these kids who blow up other kids are actually in a lot of pain? Still it won’t give anyone any rights to kill, though. But before they even pull the trigger they are victims. Victims of this society, that doesn’t give a lot of people the help they need, and above all: victims of their own minds. When they put a bullet through someone’s brain they just get worse when guilt fills them. Suddenly all they have left is what’s in their minds and that’s their worst punishment because human mind is the most painful prison of all."


(everything is made by me except the picture was taken by my friend, Siina)


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

I Don't Want To Waste My Time




Anna on kultaa ♥



No pöö


tiistai 7. tammikuuta 2014

torstai 28. marraskuuta 2013

We Turn Our Backs When They Scream For Help


Yksi ehkä kirjoitetuin ja kulutetuin mutta silti aina ajankohtainen asia nimeltään kiusaaminen on viime aikoina pyörinyt päässäni luotuani ask-käyttäjätunnuksen ja seurattuani muiden käyttäjien kirjoituksia kiusaamisesta sekä uutisia askissa tapahtuneen kiusaamisen vuoksi itsensä tappaneista nuorista. Nyt sitten aattelin kirjoittaa omat ajatukseni siitä tänne. 

Syy, miksi kiusaaminen mua erityisesti koskettaa, on se, että itse en ole vain joutunut kiusatuksi vaan myös monesti puolustanut pikkuveljeäni kiusaajilta. Ja voin vaa sanoa, että ei helevetti noiden aikojen muisteleminen sattuu vieläkin. Voivatko kiusaajat edes tajuta, kuinka pirun tuskallista on palata noihin päiviin ja muistaa kaikki haavoja aiheuttaneet sanat ja teot? Voivatko he ymmärtää, kuinka murskaavaa on katsoa vierestä pikkuveljeä ja muistaa, kuinka hän itki ja näytti niin haavoittuneelta, ettei saanut sanaa suusta? Ei, he eivät voi ymmärtää. Kukaan ei voi ymmärtää, jos ei ole itse samaa kokenut. Mutta totuus on myös se, ettemme voi ymmärtää, miltä kiusaajista tuntuu ja mitkä ovat heidän motiivinsa. 

Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi. Ei ole minkäänlaista hyvää syytä, miksi jotakuta pitäisi haukkua, syrjiä, lyödä, potkia tai haavoittaa millään tavalla. Jos sinulla on itselläsi paha olla, on ymmärrettävää, että purat sen mahdollisesti kiusaamalla, mutta loppujen lopuksi se ei täytä tyhjyyttä sisälläsi millään tavalla. Voit tuntea itsesi voimakkaaksi, mutta onko muka todellista voimaa tuottaa kipua jollekin? Saatat saada ympärillesi enemmän ihmisiä, mutta ovatko he muka ystäviäsi? Ei, he ovat pelokkaita ihmisiä, jotka tanssivat pillisi mukaan säästyäkseen kurjuudelta, jota kylvät. 
  Mielestäni myöskään kiusaajat eivät ansaitse tulla kiusatuiksi. Me olemme ihmisiä, olemme itsekkäitä ja omahyväisiä ja toimimme ensisijaisesti aina itsemme hyväksi. Ja siksi usein teemme virheitä. Ei ole oikein tuomita ihmistä kärsimykseen kiusaamalla vain siksi, että hän on erilainen, mutta onko myöskään oikein tuomita ihminen kärsimykseen, koska toimii niin kuin ihmiselle on ehkä luontaista? En tällä oikeuta kiusaamista, en todellakaan, joten älkää sellaista kuvaa tästä saako. Ja koska ketään ei saa kiusata, ei myöskään kukaan saa kiusata. Ei edes kiusaamisen uhrit. Trust me, onko sitten kuitenkaan järkevää siirtyä uhrista syyllisen rooliin?

Haluatteko kuulla pari faktaa? Tässä tulee:
Jonkun haukkuminen homoks ei tee susta yhtään sen heterompaa ku mitä oot. Jonkun haukkuminen mustaks ei tee susta yhtään sen valkosempaa ku mitä oot. Jonkun haukkuminen läskiks ei tee susta yhtään sen laihempaa ku mitä oot. Aik mind blowing, eiks? Aika vitun uus juttu. 
  Ja siis mistä helvetistä lähtien 'huora' on ollu synonyymi 'tytölle' ja 'naiselle'? Hei haloo nyt vähän niitä valoja. Huora on ihminen, joka myy itteään kadulla, ei tyttö, joka istuu sun edessäs matikantunneilla. Tämmönen yleissivistävä uutispommi teille, helvetin älykääpiöt.
  Miten jonkun ulkonäkö tai olemus antaa sinulle oikeuden tehdä siitä pilkkaa? Miten se koskettaa sinun elämääsi millään tavalla? Jos et pidä jostakusta, voit kuule ihan omassa päässäsi vapaasti tuota henkilöä satuttaa mutta älä jumalauta mene sanomaan sitä kyseiselle henkilölle päin naamaa, koska kukaan ei sinun mielipidettäsi kysynyt. Teet vain turhaan pienestä asiasta oman ongelmasi. Tosi vitun järkevää...

Kiusaamista tuskin koskaan saadaan kokonaan loppumaan, mutta älkää helvetti jääkö siihen ajatukseen kiinni. Kehtaakin joku sanoa, että 'ei ole minun asiani'. Kyllä se kuule on. Ei ole paljoa vaadittu varsinkaan aikuisilta pieni vilkaisu yhdenkin leikkimiseltä näyttäneen lyönnin taakse. 
  Mun mielestä on sinänsä aika surullista, että sellaiseenkin asiaan kuin homojen oikeus mennä virallisesti naimisiin kirkossa on ollut niin suuri puheenaihe. Toki sekin on tärkeää mutta mielestäni kiusaaminen ansaitsisi vähintään yhtä paljon huomiota. Jos siihen puututtaisiin paremmin ja todellakin puututtaisiin (eikä vain jotain 'halaa ja pyydä anteeksi'-meininkiä), olisivat asiat paremmin hallinnassamme.

Vaikka kiusaaminen ei ole yksi ainoa selitys kouluampumisiin, voi se olla osasyynä siihen. Kyllähän se jatkuva alemmuuden tunne ja mielen hidas pirstoutuminen ajaa ihmistä kohti epätoivoisia tekoja. Miten sen muka voisi ymmärtää, jos ei ole kokemusta? Kykeneekö kukaan tajuamaan, kuinka sellaisen ihmisen sisällä voi olla kasa puhdasta tuskaa, joka huutaa korvissa joka ikinen minuutti, eikä jätä rauhaan ehkä koskaan?

Miettikää vähän. Ihmisiä kuolee kiusaajien sanojen ja tekojen aiheuttamiin viiltoihin. Heidän verensä vuotaa vain sen takia, etteivät he voi katsoa itseään peilistä, koska kiusaajat ovat saaneet peilikuvan näyttämään vääristyneeltä. He eivät pääse aamuisin sängystä ylös, koska ikkunasta näkyy maailma, jossa ei ole mitään hyvää. Miettikää maailma heidän silmin ja ymmärtäkää, ettei asiat voi jatkua näin.

 "And proud I stand of who I am,
I plan to go on living."

Herättikö teksti kysymyksiä tai mielipiteitä? Kysy tai kerro: http://ask.fm/kendap